Käsityösivistyksessäni oli salomonin solmujen kokoinen aukko. Olin ajatellut virkata huivin kyseisellä tekniikalla ja viime viikolla ilmestyneessä Novitassa oli sellainen tehty, ja mikä hauskinta, tuota polku-lankaa minäkin olin yhtenä vaihtoehtona ajatellut, kun sitä tuolla kaapissa oli. Hassu sattuma siis.
Lanka näytti sellaiselta violettisävyiseltä, liukuvärjätty, kiharainen lanka (siitä syherö-nimitys). Alkuun siis näytti ihan hyvältä
Kun päällimmäinen kerros kerältä oli virkattu, sieltä alkoi paljastua vaikka mitä värejä...
keltaista, sinistä, punaista... En tykkää. Liian raidallinen, liian paljon irrallisia värejä, ilman yhdistävää tekijää. Sinnillä tein kuitenkin loppuun asti. Jos olisin keskeneräiseksi jättänyt, se olisi sellaiseksi myös jäänyt.
Poika 4 vee toimi muuten valokuvaajana! Tässä huivi aseteltu niin kuin lehden kuvassakin oli ja yllätyin sen lämmöstä, ei uskoisi että noin verkkomainen voi olla niin lämmin!
Malli: Virkattu salomoninsolmuhuivi, Novita kevät 2012
Lanka: Novita polku, punajuuri
Kulutus: 103g
Virkkuukoukku: 3mm
Tämä kuvaa ehkä paremmin huivin käyttöäni, mytättynä ja solmittuna =)
Huivi pääsi nyt kaappiin odottamaan josko tiemme jonain päivänä kohtaisivat ;-)
Mitä opin?
-Liukuvärjättyä lankaa hankkiessa pyrin löytämään kuvaa isommasta neulepinnasta jotta kaikki värit paljastuvat.
-Tekemään salomoninsolmuja
Aina ei kaikki onnistu, mutta tätä ei jäädä murehtimaan, uusi projekti on jo puikoilla hyvällä alulla, siinä ei (uskoakseni, toivottavasti) voi mikään mennä pieleen :-)
