Villakangastakki

Huhhuh, nyt se on valmis! Syyskuun alussa ompelukurssilla aloitettu projekti, yli 2 kk tämän parissa on siis aherrettu. Varsinkin alku oli hidasta kun ei kotona oikein voinut mitään tehdä, odotella aina sitä kurssipäivää ja opettajaa sovittamaan. Sitten toki kun takki saatiin sille mallille että muokkaukset malliin oli tehty ja hihat istutettu, pystyin ompelemaan kotona ja ompelinkin, paljon.

Mutta siis, liikkeelle lähdettiin Ottobren (5/2011) villakangastakin (malli 18) kaavoista.
Hahmoteltiin tuollaiset pystysaumat etu-ja takakappaleille ja niitä muokkaamalla sitten alettiin tekemään muotoja takkiin. Alkuperäisestä kaavasta ei taida paljon olla jäljellä, huppukin vaihdettiin jostain SK-lehdestä löytyneeseen (kolmiosaiseen) kaavaan.

Ja siellähän ne vilahtelee nyt tositoimissa edellisen postauksen saappaat ja huivi =)

Voi ei, helma vinksottaa miten sattuu...

Vuorina Oslo-vuorisatiini ja välissä vielä vatiini. Kaikki kankaat Eurokankaasta.
Tuo vuorikangas oli sitten niitä vaikeimmin käsiteltäviä, luiruaa joka suuntaan. Sain vinkin laittaa vuorikangas sanomalehden päälle leikkausta varten ja se oli kyllä kultaakin kalliimpi neuvo, eihän sitä muuten olisi suoraan saanut leikattua mitenkään.

Jos joku olisi minulle kertonut tuntimäärän mikä tällaisen takin tekemiseen menee, olisin luultavasti jättänyt tekemättä (tai sitten en olisi uskonut ja tehnyt kuitenkin). Kaikki harsiminen, sovittelu, muokkaaminen, tukikankaiden (paljon tässä takissa) silittely ja muu vie ihan uskomattoman paljon aikaa varsinaisen leikkaus- ja ompelutyön lisäksi.

Kaikesta työstä huolimatta, nyt on vähän sellainen  plääh-fiilis.
Se ei ole täydellinen.
Jokin mättää.
En osaa sanoa mikä.
Ensin tuli mieleen tuo pituus, olisiko sittenkin pitänyt tehdä pitempi? Toisaalta pituus on tarkalleen mietitty ja päätetty toisen mieluisan takin pituuden perusteella. En tiedä.
Vai onko se vain tämä stressaava takki-joka-ei-valmistu-koskaan-vaikka-ompelen-niin-paljon-kuin-ehdin-projekti ja sen loppuminen vihdoin vai mikä.